Iholla

Antakaa mun valittaa nyt hetki. Ärsyttää, turhauttaa, kiukuttaa.

Monille ihmisille kaunis iho on itsestään selvyys. Tai siis he eivät koe ihoaan sen kummemmin epämiellyttäväksi, kauniiksi tai yhtään miksikään. Se vain on..iho. 
Kesäisin katselen kateellisena jokaista, joka vetäisee huoletta halterneck -mekon yms. ylleen paljastaen käsivarret, selän.. Mulle se ei ole aina ihan itsestäänselvää, tunnen oloni tosi epävarmaksi ja kiusaantuneeksi.

Ihoni on todella kuiva talvisin. Käytän useita eri rasvoja, jynssään niitä ihooni monta kertaa päivässä minimoidakseni hilseilyn.. kauheen kiva kun varisen päivät pitkät pitkin kaupunkia.
Näin talven ja pakkasen maassa se on toki monen suomalaisen ongelma ja te voittekin varmasti samaistua tähän turhautumiseen. Eikä mikään määrä linimenttejä ja rasvoja riitä??

Tämän lisäksi löytyy tietenkin vielä muuta, "eikä siinä vielä kaikki"! 10 vuotta sitten sain iho-ongelmien esikoiseni; kosketusallergian. Kehoni puolustusjärjestelmä on yliaktiivinen ja käy kaikkia ulkoisia ärsykkeitä vastaan erittäin ärhäkästi. Tämä näkyy ihollani nokkosihottumana, järkyttävän kovana kutinana, niin kovana, että sitä vain päätyy tutisemaan "kutinahorkassa". Ei kivaa.
Tämän lisäksi iho turpoaa niiltä kohdin, mihin tulee raapauksia tai muita yllättäviä, äkkinäisiä kosketuksia. Tästä kohdasta turvotus sitten lähtee leviämään, mihin suuntaan nyt milloinkin. Ja lopettaa turpoamisen kun itselleen sopii, yleensä se tykkää levennellä aika pitkään ja laajalti. Kuulostaa järjettömältä, eikö? Tilanne voi pamahtaa päälle kantaessani ulos pölyisiä mattoja, kissan raapaistessa.. ihan mistä vain! Pahimmillaan ollessaan kasvoni turposivat siitä, että pesin ne aamuisin vedellä.. siis pelkällä vedellä.

Sinnittelin jonkin aikaa oireideni kanssa kunnes marssin ihotautilääkärille, joka näki suoraan mistä tapauksessani oli kyse ja määräsi minulle perusallergialääkkeet. Niitä nyt sitten popsin, napin naamaan joka päivä. Ilman niitä ei tule kesää, kokeiltu on olla ilman aina säännöllisesti ja oireet palaavat kyllä. Olen siis kyllä tyytyväinen, että siihen on olemassa lääke! Hyvä näin.. sääli vain, että allergialääke kuivattaa limakalvoja, joten jokapäiväisiin lääkkeisiin kuuluvat nappien lisäksi myös erilaiset tipat ja suihkeet.

No näidenkin kanssa vielä menee ihan mukavasti. Mikäs se on suihkiessa, talvella ja keväällä vähän enemmän vielä. Muutama vuosi kosketusallergian puhkeamisen jälkeen kuitenkin selkääni alkoi ilmestyä ihmeellistä punaista, kuivaa ihottumaan. Itse epäilin sen olevan jotain myöhäisiän aknea, hikinäppylää tms., ja hoidin ongelmaa ihan perinteisin konstein. Ihottuma levisi kuitenkin koko selälle ja oli jo aika karsean näköinen, joten marssin jälleen ihotautilääkärille tk:n terveisten jälkeen, jotka olivat tyyliin "käytä clearasilia".

Spesialisti tuumasi, että ihottuma oli jonkin bakteerin aiheuttama (jota en kyllä enää muista enkä jaksa välittää) ja määräsi siihen lääkerasvan, sekin onneksi jotain aika peruskamaa, eli jälleen sain olla kiitollinen siitä, että ongelmasta selvittiin niin pienellä! Tosin tämäkään vaiva ei ole minulta poistunut. Jos jätän rasvailun väliin ihottuma puhkeaa uudelleen. Eikä iho ole ensimmäisen kerran jälkeen palannut koskaan täysin entiselleen, en tykkää käyttää selästä avonaisia vaatteita ellen vähän pakkeloi ihoa sieltä. Ja täytyy myöntää, että joka suihkukerran jälkeen minulla ei ole paikalla selän rasvaajaa, joten joskus jäävät salvat levittämättä ja lopputuloksenhan tiedän sitten iltaan mennessä.. Meneehän sellainen rasvailu hetken, mutta n. 8 vuotta kestäneenä homma alkaa hiljalleen ärsyttää.

Viikko sitten revin tukkaa päästä. Mitä nyt tällä kertaa?? Nyt koko ylävartaloani, kasvot mukaan lukien, peittää punainen, laikukas ihottuma joka hilseilee sieltä täältä. Onneksi ihottuma on lievimmillään kasvoilla, eli uskallan käydä töissä. Mutta mitä helvettiä tällä kertaa??? Perjantaina saan lähetteen ihotautilääkärille, taas. Olen tässä arponut, että nytkö olen saanut psorin vai onko tämä jotain rokkoa.. Arpominen ei toki auta, mutta turhauttavaa tämä on. Olisin mielelläni edes hetken rauhassa tämän ihoni kanssa.
Perjantaihin asti popsin kortisonia ja suljetaan pois se vaihtoehto, ettei kyseessä ole jokin allerginen reaktio. 

Jäädään odottelemaan, mitä sieltä kuuluu.
Ja pahoittelut tästä nurinasta, maailmassa on suurempiakin ongelmia. Nyt oli vain tämmönen hetki.